keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Huomista odotellessa

Hau-hau, eikö sana kuulu? Täällä on parvekkeen pöydällä nälkäinen mäyräkoira!

No pääsithän ylös tuolistasi, Palvelijatar. Sinulla on tasan minuutti aikaa kattaa minulle lounas.

Et sitten yhtään pienempää lautasta löytänyt! Hyttysen annoksellako luulet raavaan uroksen pärjäävän? 

Että pieni kippo on nopeammin täytetty? Hm, taisin laittaa liian tiukan aikarajan. Minuutissahan ei tuo ihminen vielä edes tajua saaneensa tilauksen.

Näillä kamuilla oli surullista kerrottavaa. Lauman vanhin oli sunnuntaina lähetetty sateenkaarelle. Ikä ja anemia olivat syynä vaikeaan ratkaisuun. 

Purossa pulu mietti menisikö kylpemään vai ei.

Aikani sitä epäröintiä seurattuani haukahdin rohkaisevasti. Pulu otti siivet alleen.

Huomenna tulee pikkueukko heti aamupalan jälkeen meille!

maanantai 22. toukokuuta 2017

Kirsikankukkia

Palvelijatar kävi tänään ystävättärensä kanssa Helsingin Roihuvuoren Kirsikkapuiston puita ihastelemassa. Se asui aikanaan monta vuotta merenrantaan päättyvän Untuvaisentien varrella, ensin vanhempiensa ja villakoiransa kanssa rantatalossa,  ja sitten oman perheensä ja persialaiskissan kanssa toiseksi viimeisessä talossa. Olisi mieluusti ostanut asunnon, mutta ne olivat työsuhdeasuntoja eivätkä silloin myynnissä. Vuosia myöhemmin niitä kuitenkin alettiin myydä, mutta silloin Palvelijatar oli jo hankkinut tämän nykyisen isomman asunnon.

Se otti tänään kuvan vesitornista, kun epäilee sille vielä käyvän kuten Lauttasaaren vesitornille kävi. Kaikkihan nykyisin puretaan ja tilalle rakennetaan tornitaloja. Tiedä vaikka niin kävisi tuollekin.

Aivan Kirsikkapuiston reunalla piti kuvata tämäkin puu. Mikäs se on?

Kyllä sinne puistoon olisi koirankin saanut ottaa mukaan, mutta Palvelijatar päätti pitää pekkasvapaan tänään ja vei minut naapuriin hemmoteltavaksi. Kehui kotiin tullessaan, että olipa juhlaa, kun sai pitää molemmat kädet itsellään. Yleensä on aina toinen käsi varattuna minun flexilleni. Kukas käskee pitää minut narussa? Meillähän olisi molemmilla helpompaa,  jos saisin vapaana jolkotella.

Huoh. Naapurissa oli kivaa, mutta kotona alkaa tylsistyttää. Toihan Se kyllä jotain Kongiin laitettavaa tuliaisiksi kukkapuureissultaan, mutta kauankos siinä yhden Kongin tyhjentämisessä menee.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Nyt tarkenee

Jo aamu oli oikein hieno ja aurinkoinen. Suunnattiin metsälenkille.

Metsässä oli mahtava lintujen konsertti ja oravat ajoivat toisiaan takaa puissa. Välillä kävivät pikaisesti maassa ja sitten vauhdilla taas ylös runkoihin. Eihän niistä millään kuvaa saanut, mutta hauska niitä oli katsella.

Alkoi tulla kuuma ja jano. Eihän meillä tietenkään vielä ole ollut vesipulloa lenkeillä mukana.

Päätin vähän kiusata eukkoa. Pistin maihin, ja kun Se yritti tulla ottamaan lähikuvaa...

. . . nostin pääni juuri ennen kameran laukaisua, hahah.

Hetken päästä tepasteli vähemmän tuttu kaveri vastaan. Mukava uros, oikein sopuisa. Sillä on kolme mäyräkoirakaveria perhepiirissä.

Kivasti paistoi vielä äsken iltalenkilläkin.

Tämä on kiva vuodenaika, ja nythän alkaa näyttää vihdoin oikeasti kevätkesältä.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Perjantain pölinöitä

No, onks nyt sit hyvä? Helleraja rikottu, puissa lehdet lähes täysikokoisina  ja ruoho viheriöi.

Aamulenkillä testasin, kyllä se ihan hyvää ruohoa on. Löydettiin puhdas paikka maisteluun. Ei liikenteen saasteita eikä rikkaruohomyrkkyjä.

Lenkkien väliajat yritin rentoutua parvekkeen korituolissa, mutta eikös ihminen singahtanut siihen kameransa kanssa sohimaan. Missähän saisi torkahtaa rauhassa? 

Kun ei päikkäreistä tullut mitään, ajattelin sitten seurustella pehmojeni kanssa. Ne piti olla sievästi siroteltuina työhuoneen ja olohuoneen matoille. Eipä olleet enää. Palvelijatar oli kerännyt kaikki takaisin koppaan. Ja sellaisen homman kuin olin tehnyt niitä levitellessäni matoille!

Tein mielestäni Sille hyvin selväksi, että pehmoni ja vinkuni ovat kaikki MINUN,  ja Sen tavarat...ovat myöskin minun. Ei pitäisi olla mitään epäselvää asiassa. Jos katson tarpeelliseksi tehdä invetaariota ja levitellä niitä ympäriinsä, se on minun asiani eikä hommaan pidä sotkeutua.

Miten niin yksipuolinen sopimus ja pattitilanne? Siitähän päästään, kun olet vain samaan mieltä kanssani, Palvelijatar!

Mitähän tekisi? Iltalenkki lähestyy. Onhan sekin jotakin. Täällä on suuri osa kamuista lähtenyt mökeilleen viikonlopun viettoon. Aika tylsää. Eukko on ollut muka ahkerana. Silpunnut ison kassillisen A4 papruja mapeista, eikä loppua vielä näy. 
Mitähän tänään on iltapalaksi? Kanankauloja vai kalkkunan pyrstöpaloja?


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Harmituksen aiheita

Me ei nyt yhtään tykätä tästä päivästä. Eiks pitänyt olla aurinkoinen ja lämmin? No ei kyllä ole.

Eilinen oli vielä isompi pettymys. Palvelijatar päätti nyt irtisanoa sopimuksen siivousfirman kanssa. Oli kyllä suurinpiirtein tyytyväinen aikaisemmin, muutamia asioita piti aina erikseen pyytää. Mutta eilinen oli pohjanoteeraus. Yleensä sieltä tuli aina kaksi naista, mutta eilen kolme. Todettiin heidän kanssaan kimpassa, että homma hoituukin tavallista nopeammin kolmen voimin. Juu, varmasti hoituikin tosi nopsaan. Kotiin tullessamme jo ovelta nähtiin, että kiireellä oli lähdetty. Valot paloivat vierasvessassa ja matto oli siellä rutussa nurkassa. Suihkualtaassa oli likavesiläikkiä ja olohuoneessa matolla minun puruluusta jääneet murut olivat yhä tallella. Sivupöytä oli pois paikoiltaan ja työhuoneessakin näkyi merkkejä hosumisista ja pöytälampussa paloi valo. Palvelijatar muistutti itselleen olevansa maksava asiakas, jolla on oikeus saada rahoilleen vastinetta, ja irtisanoi sopimuksen tänään.

 No, ihan sivistyneesti se irtisanominen kävi. Nyt Palvelijatar yrittää opetella tekemään siivoukset itse rennommalla kädellä kuin Sillä on tapana. Eukon oikeassa kädessä on kivulias ganglion ja siksi ei oikein voi pidellä imuria ja lääppiä lattioita. Sen ganglion on  ihan omaa aikaan saannosta: jokaisen asian Se tekee hampaat irvessä voimaa käyttäen, vääntää vesihanat rusetille ja kiertää voimalla lattiarievut. Eihän sellaista kenenkään ranteet kestä.

Alkoi tulla tässä aika pitkäksi. Hain pallon ja houkuttelin Eukon pelaamaan.

Aikansa Se viitsi heitellä palloa ja minä palauttaa sen. Mutta eihän sitä menoa pitkään viitsinyt kumpikaan.

Piti vähän venytellä.

Hau, hau, HAU! Olisi kyllä aika syödä jotain. Liikettä nyt Palvelijatar!


maanantai 15. toukokuuta 2017

Uuden viikon alku

Olipas upean aurinkoinen eilinen.

Kelpasi tallustella pitkin ja poikin näitä kotilähiön kävelyteitä.

Nyt on hento vihreä väri vallalla. Hyvältä näyttää.

Tämä viikko näyttää alkavan tihkusateella. Yhtään ei tee mieli lähteä lenkille, joten leikitään vähän aikaa vinkun piilotusta.
Sitten sohvapaini Hirven kanssa.

Mitähän nyt tekisi? Hyökkäiskö pallon kimppuun?
Ulos vai? Älä naurata. Siellähän tihuuttaa edelleen.

Mene vaan keskenäs. Minähän en tästä sohvalta liikahda lähimpään tuntiin.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Kuvat jäivät tosi vähiin

Siitä eilisestä. Päivä meni tavalliseen malliin, paitsi että tehtiin ylimääräinenkin lenkki. Palvelijatar puhui puhelimessa poikansa kanssa,  ja minä kuuntelin tarkasti sanooko Se "tulette kun ehditte",  josta aina tiedän, että pikkueukko on tulossa. Nyt ei sanonut niin. Sen liikkeistä näin, että jotakin on tapahtumassa. Eukko latasi pikkureppuunsa minun paperini. Sitten lähdettiin pihalle. Ja samassa tuli auto, josta loikkasi minun kasvattajani Marita! Nuuskuttelin ja mietin mitä kaukaisia muistikuvia päähäni pukkasi. Mentiin autoon ja lähdettiin ajamaan. Hetken päästä auton takaosasta kuului kahden koiran äänet ja minä tietenkin yhdyin kuoroon. En nähnyt niitä. Ei me pitkään haukuttu.

Ajettiin aikamme ja pysähdyttiin. Päästiin jaloittelemaan. Oho, kylläpäs minulle tuli silmäniloa!

Näin kauniita tyttöjä Maritalla oli mukanaan. Vasemmalla Ada ja oikealla roomalainen Iippa.

Alueella tuli ja meni muitakin koiria. Marita katosi rakennukseen täyttelemään joitakin papereita. Sitten tuli ulos joku nainen, joka laittoi meille kaikille silmätippoja. Vartin päästä lähdettiin kapuamaan jyrkkiä rappuja huoneeseen, jossa oli paljon koiria. Mentiin jokainen vuorollamme hämärään huoneeseen, jossa oli pari eläinlääkäriä. Ensimmäinen tutki kahdenlaisilla lampuilla silmät, ja toinen tutki sitten polvet. Sain terveen paperit ja Palvelijatar oli huojentunut. Hyvin meni Adalla ja Iipallakin tarkastus.

Kotona oli vähän hömelö tunne, kun silmät oli niistä tipoista vielä vähän sumeana. Mutta pian ne siitä selkenivät ja elämä tuntui taas tutulta. Yöllä uneksin niistä kaunottarista, hyvin jäivät mieleen.